Sähkön hintakehitys ja kilpailun toimimattomuus näyttää olevan kansan, että lehdistön vakioaiheita. Sähkö vapautui kilpailulle, mutta hintasota ei vain ala. Päinvastoin. Pörssihinta laskee, sähkölasku nousee. Valtio yrittää potkia kilpailua liikkeelle keinolla jos toisella. Miksi kilpailu ei toimi?
Tämän päivän Talouselämä kertoo, että sähköyhtiöt rahastavat mittarinvaihdoillakin.
Kiersimme pari vuotta sitten jotakuinkin kaikki vähänkin ammattimaisesti sähköä myyvät sähköyhtiöt läpi. Uskoimme, että voisimme auttaa heitä pärjäämään kilpailussa paremmin. Sain tutustua syvällisesti siihen miten sähköyhtiöt toimivat ja uskon ymmärtäväni miksi kilpailu ei toimi, eikä näillä valtion toimilla alakaan toimia.
Mutta ensin täytyy ymmärtää hieman sähköyhtiön maailmaa:
Sähköyhtiöiden toiminta jakautuu sähkön tuottamiseen, jakelemiseen ja myymiseen. Mukana saattaa olla kaukolämpöä, -jäähdytystä, asennustoimintaa, katuvalaistuksesta huolehtimista ja toimiipa muutama laajakaistaoperaattorina.
Nämä kolme perustoimintaa ovat kovasti eri luonteisia ja niiden vaatimat kyvykkyydet ovat aivan erilaisia. Tuotanto on teollisuustoimintaa, jakelu monopolistista kuntapalvelua ja myynti markkinointia ja vähittäismyyntiä. Sähköyhtiöiden esikunnat ovat kuitenkin verrattain pieniä, joten kolmen täysin eri logiikalla toimivan liiketoiminnan pyörittäminen samassa organisaatiossa on vähintäänkin haastavaa.
Tuotanto on suuren volyymin toimintaa, jossa tuotetaan valtavassa mittakaavaassa, tai vähän pienemmässä, sähköä. Tämä sähkö myydään sitten pörssiin tai ainakin haetaan hinta sieltä. Ja kun pörssistä on kyse, niin sähköä voi toki ostaa, jos myydäkin, futuureilla ja muilla johdannaisilla. Tuotanto on siis perinteistä insinööriliiketoimintaa, jossa ei ole asiakasta mukana lainkaan. Sähköä ei myydä (myymisen aktiivisessa mielessä) mihinkään, vaan se laitetaan myyntiin. Sieltä se myyntiosastokin sen ostaa.
Jakelu on se liiketoiminta, joka on ikäänkuin meitä lähinnä. Se rakentaa sähköverkon (tai yleensä ostaa rakentamisen) ja pitää jakeluverkon toiminnassa. Se lukee mittarin ja laskuttaa jakelusta. Jakelu on monopoli, eikä muuksi muutu. Monessa kunnassa jakelua voisi ajatella kunnan palveluiden jatkeena, teknisempänä ja siksi omana, mutta silti enemmän kunnan monopolina kuin liikeyrityksenä.
Kun puhutaan sähkökilpailusta, niin puhutaan sähkön myynnistä. Sähkön myynti ei ole rajoittunut jakelualuuseen, vaan sen pitäisi myydä sähköä vaikka valtakunnallisesti. Asiakkaan paikallinen jakelija kertoo asiakkaan kulutuksen ja myyjä toimittaa sähkön ja veloittaa itse energiasta. Sähkön myynti on oikeasti varsin yksinkertaista eikä vaadi periaatteessa minkäänlaisia sähkövehkeitä, tietokoneita lukuunottamatta. Kyse on brändin rakentamisesta, markkinoinnista, myynnistä, laskutuksesta ja sitten sähkön ostamisesta pörssistä. En mene nyt itse toimituslogiikkaan, siinä on omat kommervenkkinsa, jotka eivät varsinaisesti sähkön myyntikilpailuun liity. Huomaa kuitenkin, että yleensä sähkön myynti ostaa sähkön pörssistä (tai ainakin pörssihintaan), eikä siltä vieressä olevalta saman firman voimalaitokselta. Sähkön myynnissä kilpailuetuna onkin tehdä oikean mittaisia ja kokoisia hankintasopimuksia. Jos löit hinnan kiinni vuodeksi huipulla, sitä on vaikea myydä mihinkään.
Mennäänpä sitten siihen miksi kilpailu ei toimi, eikä tule näillä liikkeillä toimimaankaan.
- Asiakashankinta on hurjan kallista.
- Sähkön hinta nousee, ainakin uuden ydinvoimalan valmistumiseen asti. Nousevilla markkinoilla on vaikea houkutella asiakkaita, kun asiakkaalla todennäköisesti on edullisempi sopimus. Ainakin vielä hetken.
- Kaikki kehittämisresurssit menevät liiketoiminnan jakamiseen 2-3 osaan.
- Regulatiiviset vaatimukset, jakautuminen, etäluenta yms. pitävät järjestelmäporukan kiinni vielä vuosia. Tänä aikana ei pystytä kehittämään varsinaisia sähkötuotteita, vaan rakennetaan vasta valmiuksia.
- Sähkötuote erilaistetaan myyvässä yhtiössä, ei jakelevassa. Jos yleensä erilaistetaan. Kuitenkin erilaistamisen edellytykset esim. saatavuuden tai mittaroitavuuden osalta ovat parhaat jakelijalla.
- Etäluenta tuo uusia mahdollisuuksia, mutta projektit kestävät valtakunnallisesti vielä monia vuosia. Jakelijan pitäisi antaa data kilpailevalle myyjälle yhtä helposti omalle myyntiyhtiölleen, mutta kuka hullu lähtee integroitumaan 40 sähköyhtiön järjestelmiin myydäkseen raportoinnin osalta kehittyneempää sähkötuotetta.
- Englannissa eräänä vuonna 30% kotitalouksista vaihtoi sähkön toimittajaa. Suomessa muutama prosentti.
- Moni on kilpailuttanut, mutta harva tosiasiassa vaihtaa. Säästömahdollisuudet pieniä ja oma yhtiö antaa usein riittävän hyvän tarjouksen.
- Kenelläkään ei ole ylivoimaista kilpailuetua, ei edes kohtuullista. Hintakilpailun tai agressiivisen hyökkäyksen aloittaja joutuu todennäköisesti vastahyökkäyksen kohteeksi ja menettää katetta olemassaolevilta asiakkailta. Joten miksi lähteä riitaa haastamaan.
Erään sähkönmyyntiyhtiön johtaja totesi, että miksi myydä ylipäätään kuluttajille, kun rahan saa pörssiinmyymiselläkin helpommalla.
Minun on vaikea uskoa, että Energiamarkkinavirasto saa sähkökauppaan yhtään enempää vauhtia nykystrategiallaan. Jokainen uusi määräys tai -muutos vie sähköyhtiössä fokuksen pois kilpailusta määräysten täyttämiseen.
Sähkölaskusta on nykymääräyksillä tullut kuluttajille lukukelvoton ja
itseasiassa kilpailua pikemminkin vähentävä kuin lisäävä tekijä. Vaatimusten
täyttämisen lisäksi laskulle ei jää juuri tilaa millekään muulle eikä
kuluttajallakaan riitä kärsivällisyys enää pakollisen pahan jälkeen.
Tarvitaan markkinahäiriö tai -häirikkö. Miten Energiamarkkinavirasto, tai valtio, voisi tönäistä markkinat käyntiin? Ostaa/perustaa oma kilpailija tarkoituksena myydä se pois kun peli on saatu kunnolla käyntiin?
