Näin seilaat veriselle merelle

Onnistuimme Loyalisticissa tuhlaamaan vuoden ja 50 000 euroa. Näin sen teimme:

Alku näytti hyvältä. Olimme löytäneet markkinaraon yritysten visuaalisen materiaalin hallinnassa.

Firmathan tuottavat jatkuvasti kuvaa, videota, logoja, infografiikkaa, kaavioita ja diaesityksiä. Niiden hallinta on tolkuttoman vaikeaa. Kuvien alkuperäisversiot katoavat, koska joku tallentaa niiden päälle pienemmän kuvan. Diaesitykset piilottelevat ihmisten omissa hakemistoissa, ja niissä lojuu vanhentunutta tietoa ja kuvaa. Ajantasainen matsku on hukassa, ja kun sopivaa ei löydy, palkataan kallis valokuvaaja tai edetään kuvapankista hankitulla kuluneella materiaalilla.

Tähän ongelmaan on ollut olevinaan ratkaisu, DAM eli Digital Asset Management. DAM-ohjelmistot eli kuvapankkituotteet ovat kuitenkin käyttäjätutkimuksemme mukaan huonoja. Keskimäärin DAM

•   on vaikea käyttää
•   vaatii toimintatapamuutoksia
•   vaatii kurinalaista toimintaa
•   vaatii suuria ohjelmisto- ja laiteinvestointeja
•   vaatii raskaan käyttöönottoprojektin konsultointeineen ja koulutuksineen
•   vaatii vielä suurempaa olemassa olevan aineiston valmistelua
•   on raskas hallinnoida
•   on jäykkä taipumaan toiminnan muutoksiin.

Päätimme kehittää itse paremman tuotteen. Oma ohjelmistomme materiaalinhallintaan olisi saatavissa nettipalveluna, joten sitä ei tarvitse asentaa eikä päivittää. Sovellukseen pääsisi mistä tahansa, ja ohjelman pystyisi ottamaan käyttöön vaikka minuutissa.

Tuotteesta tuli loistava. Mutta ensimmäinen mokamme oli, että panostimme myyntiin ja unohdimme markkinoinnin.

Meillä ei ollut markkinointiviestiä mietittynä, joten emme voineet lämmittää potentiaalista asiakasta etukäteen. Myyjien oli soiteltava kylmille asiakkaille, mutta heillä ei ollut keinoja viestiä, kuinka uudenlainen ja kuinka erilainen tuotteemme oli.

Emme osanneet kiteyttää. Emme tienneet kuinka kertoa, että olemme jotain aivan toisenlaista kuin DAM-kategorian tuotteet. Myyjät olivat vaikeuksissa ilman markkinointimateriaalia.

Ensimmäinen moka johti toiseen: annoimme myynnin määritellä markkinoinnin. Myyjät puhuivat puhelimessa asiakkaan termein, jolloin ajauduimme asiakkaan mielikuvissa DAM-kategoriaan. Ja siellä taistelu on rankkaa. Olimme päätyneet sinisen meren strategiasta verentahrimille punaisille vesille.

Kolmas mokamme oli jo tapahtunut. Emme olleet määrittäneet kategoriaamme kirjallisesti tarpeeksi hyvin. Niinpä emme huomanneet ajelehtimista pois kurssilta. Yhtäkkiä huomasimme olevamme DAM-markkinoilla, joita nimenomaan olimme halunneet välttää.

Tähän odysseiaan meni 12 kuukautta ja 50 000 euroa.

Lopuksi maalasimme itsemme nurkkaan oikein kunnolla. Neljäntenä mokana – sisältömarkkinoinnin oppien mukaisesti – tuotimme aiheesta runsaasti blogikirjoituksia ja ensimmäisen yrityksille suunnatun oppaan. Niinpä olimme itse kategorioineet itsemme väärään paikkaan.

Oppirahat on nyt maksettu. Opimme, että ilman markkinointiviestintää ei pidä lähteä myymään yhtään mitään. Jos tuote on laiva, niin viestintä on merikortti. Ilman sitä päätyy upottavaan karikkoon.